Menu

Sähköturvallisuuslainsäädäntö

Koska sähkön käyttöön liittyy vaaroja, on sitä säännelty lähes yhtä kauan kuin sähköä on laajamittaisesti käytetty.

Suomessa sähköturvallisuuden perusvaatimukset annetaan sähköturvallisuuslaissa (säädösnumero 1135/2016). Laki koskee sähköturvallisuuden lisäksi ns. sähkömagneettista yhteensopivuutta (electromagnetical compatibility, EMC). Laki ja muut viranomaissäädökset löytyvät sähköturvallisuusviranomaisen - Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin - sivuilta.

Sähköturvallisuuden perusvaatimukset on annettu sähköturvallisuuslain 6 §:ssä:

Sähkölaitteet ja -laitteistot on suunniteltava, rakennettava, valmistettava ja korjattava niin sekä niitä on huollettava ja käytettävä käyttötarkoituksensa mukaisesti niin, että:

1) niistä ei aiheudu kenenkään hengelle, terveydelle tai omaisuudelle vaaraa;

2) niistä ei sähköisesti tai sähkömagneettisesti aiheudu kohtuutonta häiriötä;

3) niiden toiminta ei häiriinny helposti sähköisesti tai sähkömagneettisesti.

Jos sähkölaite tai -laitteisto ei täytä 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä, sitä ei saa saattaa markkinoille, luovuttaa toiselle eikä ottaa käyttöön.

Lisäsäädöksiä on annettu valtioneuvoston asetuksina (säädösnumerot 1434/2016 – 1437/2016), jotka koskevat sähkölaitteistoja (sähköasennusten turvallisuutta), sähkötyötä ja käyttötyötä, sähkölaitteiden ja -laitteistojen sähkömagneettista yhteensopivuudesta sekä sähkölaitteiden turvallisuutta.

Sähkölaitteiden turvallisuutta ja sähkömagneettista yhteensopivuutta käsittelevät säädökset perustuvat EU:n pienjännite- ja EMC-direktiiveihin. Näissä säädöksissä ei anneta yksityiskohtaisia teknisiä vaatimuksia, vaan säädöksissä on annettu vain ns. olennaiset turvallisuusvaatimukset ja todettu, että ne täyttyvät noudattamalla Euroopassa yhdenmukaistettuja standardeja. Direktiiveissä tätä on kutsuttu ”new approach” tai ”new legislative framework” -menettelyksi. Tällainen menettely on yleistä teknisessä lainsäädännössä.

Sähköasennuksista ei ole direktiiviä, mutta monissa maissa mukaan lukien Suomi on käytössä säädöksissä samanlaiset periaatteet. Säädöksessä on annettu perusvaatimukset ja viitattu kansallisiin standardeihin.

Sähkötöiden tekemistä koskee kansallinen lainsäädäntö. Perusperiaatteena on, että sähkötöiden tekijän on oltava tehtävään työhön perehtynyt tai opastettu. Tämä koskee myös ei-ammattilaisia. eli laissa mainittuja maallikoita.

Ei-ammattilaiselle eli maallikolle sallitut työt on lueteltu sähköturvallisuuslain  55 §:ssä.

1) enintään 250 voltin nimellisjännitteisten asennusrasioiden peitekansien irrotus ja kiinnitys, yksivaiheisten pistotulppien, liitosjohtojen, jatkojohtojen ja sisustusvalaisimien asennus-, korjaus- ja huoltotyöt sekä näihin rinnastettavat työt;

2) nimellisjännitteeltään enintään 50 voltin vaihtojännitteisiin tai 120 voltin tasajännitteisiin laitteistoihin kohdistuvat sähkötyöt;

3) omaan käyttöön rakennettujen sähkölaitteiden korjaaminen, jos tämä liittyy sähköalan harrastustoimintaan.

Lisäksi ei-ammattilainen saa tehdä sähköturvallisuuslain 64 § mukaisia käyttötöitä.

Sähköalalla ammattitaidoton saa tehdä käyttötöitä laitteistossa, jonka jännitteiset osat on suojattu koskettamiselta.

Tehtävä- ja laitteistokohtaisen perehdytyksen saanut henkilö saa myös tehdä käyttötöitä laitteistossa, jossa jännitteiset osat on suojattu tahattomalta koskettamiselta ja riskit ovat hallittuja.

Käytännössä tärkeimpiä ei-ammattilaisten tekemiä sähkötöitä ovat lamppujen ja sulakkeiden vaihdot, sisustusvalaisinten asentaminen ja jatkojohtojen korjaus. Jos olet epävarma, kannattaa käyttää sähköalan ammattihenkilöä tai muuta asiaan paremmin perehtynyttä henkilöä työn tekemiseen. Väärät kytkennät voivat näissäkin tapauksissa aiheuttaa välittömän hengenvaaran.

Vaativammat työt kuten kaikenlaiset kiinteät sähköasennukset ovat sallittuja vain sähköalan ammattilaiselle,  esimerkiksi sähköurakoitsijalle.

Katso myös:

Sähkölaitteiden turvallisuudesta > Sähkön käyttö kotona
Ei-ammattilaiselle sallitut sähkötyöt ohjeistuksineen >  Sallitut sähkötyöt