STEK - Sähköturvallisuuden edistämiskeskus

Suojamaadoitusta alettiin jossain muodossa käyttää jo hyvin varhain, mutta
järjestelmä on kehittynyt monin askelin. Suomessa käytettiin pitkään ns
nollausta, jolloin suojamaadoitettuihin pistorasioihin yms tuotiin vain
vaihejohdin ja nollajohdin. Nollajohdin yhdistettiin johdonpätkällä myös
suojamaadoitusliittimiin. Pistotulpalla liitettävissä sähkölaitteissa oli jo
tällöin myös suojamaadoitusjohdin. Erillistä keltavihreää
suojamaadoitusjohdinta alettiin käyttää 1970-luvulla ja nykyään sitä
käytetään käytännöllisesti katsoen kaikissa rakennusten sähköasennuksissa.
Vanhojen asennusten muutostöissä riittää useimmiten, että
suojamaadoitusjohdin tehdään uusiin asennuksen osiin.

Nollajohtimessa kulkee virta, kun esim valaisin on toiminnassa.
Suojajohtimessa sen sijaan kulkee virta vain, kun jossakin on vikaa.
Sähkökynän lamppu ei nollajohtimessa syty, koska sen sytyttää jännite maahan
nähden, ei suurikaan virta. Nollajohtimessa on muutaman voltin jännite
maahan nähden silloin kun virtaa kulkee, mutta se ei jaksa sytyttää
sähkökynän lamppua.

Seinäkatkaisijan takaisissa vaihejohtimissa ei ole jännitettä, kun
katkaisija on auki( "pois päältä") ja vastaavasti jännite on, kun katkaisija
on kiinni ("päällä"). Esimerkiksi siirrettävän valaisimen (yksinapainen)
katkaisija voi pistotulpan asennosta riippuen joutua myös nollajohdon
puolelle, ja silloin valaisimen johdoissa ja itse valaisimessa on jännite,
vaikka katkaisija on auki. Virta ei kuitenkaan kulje, koska nollajohdin
tällöin poikki.