Toimintopainikkeet
Sisällysluettelo
Päästökauppa
EU:ssa on valittu päästökauppa keinoksi, jonka avulla päästöjä pyritään vähentämään kansainvälisten sopimusten edellyttämät määrät.
Päästökaupan piiriin kuuluvassa maassa toimivalla teollisuus- tai energiantuotantolaitoksella on oikeus päästää ilmaan tietty määrä hiilidioksidia. Ylijääneitä oikeuksia voi myydä ja oikeuksia voi tarvitaessa ostaa lisää. Yksi päästöoikeus vastaa yhtä ilmakehään päästetttyä hiilidioksiditonnia.
Päästökaupan tavoitteena on vähentää energiantuotannon ja teollisuuden kasvihuonekaasujen päästöjä ja lisätä uusiutuvien ja muiden päästöttömien energialähteiden käyttöä. Teollisuuden ja energiantuotannon päästöjä voidaan vähentää myös kehittämällä tuotantoprosesseja tehokkaammiksi. Päästöoikeudet myöntää hakemuksesta Energiamarkkinavirasto.
Kasvihuonekaasuja syntyy muun muassa poltettaessa fossiilisia polttoaineita. Kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin ja metaanin, määrän voimakas kasvu ilmakehässä aiheuttaa koko maapallon ilmaston lämpenemistä.
Päästökaupan taustalla ovat kansainväliset ilmastoneuvottelut ja Kioton ilmastosopimus, jonka allekirjoittaneet maat ovat sitoutuneet vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjään. EU:ssa on määritelty, kuinka paljon hiilidioksidia sen teollisuus ja energiantuotanto saavat tuottaa.Yritysten täytyy vuosittain todentaa omat päästönsä. Päästöoikeuksia yritykset voivat tarpeensa mukaan ostaa ja myydä kansainvälisessä pörssissä. Päästöoikeuden hintaan vaikuttaa, miten kallista päästöjen vähentäminen on ja kuinka niukasti päästöoikeuksia on tarjolla.
Sähköntuotantoon päästökauppa vaikuttaa siten, että fossiilisilla polttoaineilla tuotetun sähkön tuottaminen kallistuu. Päästökaupan suurin vaikutus sähkömarkkinoihin on ollut, että se on muuttanut sähkön eri tuotantomuotojen keskinäistä kilpailukykyä. Esimerkiksi vesi- ja ydinvoimalla sähköä tuottavien voimaloiden kannattavuus on parantunut verrattuna fossiilisilla polttoaineilla sähköä tuottaviin voimaloihin. Koska päästökauppa lisää fossiilisella polttoaineella tuotetun sähkön tuotantokustannuksia, se myös nostaa sähkön hintaa tukkumarkkinoilla.
(Lähde: Hyvä tietää sähkömarkkinoista. Energiateollisuus ry & Fingrid 2010)
Päästökaupan käytäntöä ja vaihtoehtoja
Päästökaupan vaihtoehtoja voisivat olla päästönormit (=paljonko kukin laitos saa päästää). Ne olisivat kuitenkin hyvin monimutkainen ja tehoton tapa ohjata kasvihuonekaasupäästöjä.
Toinen vaihtoehto päästökaupalle voisivat olla ympäristö- ja päästöverot (=paljonko päästöistä joutuu maksamaan). Ne määrittelisivät päästöille hinnan, mutta eivät takaisi sitä, että sovittu tavoite todella saavutetaan.
EU:ssa on päädytty yhdistämään normin velvoittavuus ja veroluonteinen maksu ottamalla käyttöön päästöjen kokonaiskiintiöön perustuva päästöoikeuskauppa. Järjestelmään kuuluvien laitosten yhteenlasketuille päästöille asetetaan katto tasolle, johon päästöjen halutaan alenevan. Markkinoille lasketaan päästöoikeuksia päästökaton verran. Päästöjä on vähennettävä ja päästöoikeudelle määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukainen hinta. Yrityksen kannattaa tehdä ne päästöjä vähentävät toimenpiteet, jotka maksavat vähemmän kuin päästöoikeuksien hankinta. Näin päästövähennykset ohjautuvat sinne, missä ne saadaan aikaan edullisimmin.
Päästöt eivät tietenkään vähene kaupaa tekemällä, vaan investoinneilla uusiutuvaan energiaan, energiatehokkuuteen ja vähäpäästöiseen tuotantoon. Kaikkia näitä päästökauppa edistää.
EU:n päästökauppa on jo vähentänyt päästöjä. Se on johtanut juuri siihen päästötasoon, jonka EU:n poliitikot ovat asettaneet tavoitteeksi. Kun päästökiintiö kaiken aikaa alenee, päästöt vähenevät myös jatkossa.
(Lähde: J Leskelä, Helsingin Sanomat 7.7.2011)