Toimintopainikkeet
Sisällysluettelo
Sähköistetyt rautatiet
Nykyään merkittävä osa Euroopan rataverkosta on sähköistetty. Toisaalta Yhdysvalloissa on purettu pois melkein kaikki rautateiden sähköistys ja se on pääradoista käytössä enää välillä Washington-New York-Boston. Aasiassa mm Japanissa on runsaasti sähköistettyjä ratoja.
Suomessa sähköistettiin ensimmäisenä Helsingin ja Kirkkonummen välinen rataosuus, jolla liikenne alkoi 1969. Nykyisin Suomen päärataverkko on pääosin sähköistetty. Sivuradoilla ja pääratojenkin järjestelyvetureina käytetään myös dieselvetureita.
Suomessa on käytössä kaksi sähköveturityyppiä, Venäjällä (silloisessa Neuvostoliitossa) valmistettu Sr1 ja sveitsiläinen Sr2. Lisäksi on käytössä lähiliikenteessä käytettyjä junayksiköitä, joissa tavallisesti joka toinen vaunu on moottorivaunu. Kaukoliikenteen Pendolino- ja Allegro-junat koostuvat myös moottorivaunuista ja moottorittomista vaunuista.
Koska Suomessa rautateiden sähköistys toteutettiin melko myöhään, sähköjärjestelmä voitiin valita nykyaikaisemmaksi kuin monissa muissa maissa. Suomen järjestelmässä on 25 kV (kV=kilovoltti=1000 volttia) yksivaiheinen vaihtojännite, jonka taajuus on 50 Hz (hertziä). Jännite muutetaan junan päämuuntajassa ajomoottoreille sopivaksi.
Monissa muissa maissa on käytetty tai käytetään vieläkin tasavirtajärjestelmää tai yksivaiheista vaihtovirtaa pienemmällä taajuudella, esimerkiksi 16 2/3 Hz. Helsingin ja Pietarin välillä liikkuva Allegro-juna voi suomalaisen järjestelmän lisäksi käyttää venäläistä järjestelmää, mikä mahdollistaa junan kulun pysähtymättä rajankin yli.
Myös kolmivaiheisia vaihtovirtajärjestelmiä on käytetty. Kun yksivaihejärjestelmässä tarvitaan yksi ajojohdin ja kiskot toimivat virran paluujohtimena, tarvitaan kolmivaihejärjestelmässä kiskojen lisäksi kaksi ajojohdinta. Tämä tekee johdin- ja virroitinjärjestelmän mutkikkaaksi.