Rakennusten lämmitys on kylmän ilmaston Suomessa välttämätön asia. Lähes kaikki rakennukset lämmitetään puulla, öljyllä, kaasulla, kaukolämmöllä tai sähköllä.
Kaukolämmöllä on Suomessa huomattava merkitys. Kaukolämpöä käytetään sitä enemmän, mitä suuremmasta taajamasta ja mitä suuremmista rakennuksista on kysymys. Kaukolämpö on tehokas tapa hyödyntää fossiilisia polttoaineita. Pienempiin tarpeisiin kaukolämpöä tuotetaan lähiöiden tms lämpökeskuksissa, mutta kun lämmön tarvetta on alueella paljon, tulee kannattavaksi rakentaa lämpövoimalaitos, jossa tuotetaan sekä kaukolämpöä että sähköä. Kaukolämmön energianlähteenä voimalaitoksissa on useimmiten kivihiili, maakaasu tai turve, erillisissä lämpökeskuksissa usein öljy, mutta myös puusta tehty hake tms. Lue lisää!
Sähkölämmitystä käytetään useimmiten silloin, kun rakennustiheys on liian pieni kannattavaan kaukolämmitykseen (pienet taajamat, haja-asutus, myös taajamien pienehköt rakennukset). Lämmitettävässä rakennuksessa energiaa kuluu sähkölämmityksessä vähemmän kuin muilla lämmitysmuodoilla, koska sähkölämmitystä voidaan säätää tarkasti. Energian kokonaiskulutuksen ja ympäristövaikutusten osalta sähkölämmityksessä onkin kyse siitä, millä tavalla ja miten tehokkaasti sähkölämmitykseen käytetty sähkö on tuotettu. Lue lisää!
Sähköä voidaan käyttää myös maalämpö- tai ilmapumppulämmitysjärjestelmissä. Nämä järjestelmät perustuvat siihen, että sähkön avulla otetaan lämpöä maasta, vesistöstä tai ulkoilmasta. Tällöin käytetään rahaa enemmän laitteistoihin, mutta säästetään energiaa. Nämä järjestelmät ovat viime vuosina kehittyneet huomattavasti. Lue lisää!
Kun lämmityksestä puhutaan, ei pidä unohtaa teollisuuden prosesseja, joissa tarvitaan lämmitykseen fossiilisia polttoaineita. Näiden prosessien hukkalämpöä voidaan usein käyttää rakennusten lämmitykseen. Teollisuuden lämmitysprosesseihin voidaan käyttää myös sähköä.
Lämmitystapojen osuudet
Eri lämmitystapojen markkinaosuudet Suomessa v 2005 olivat seuraavat (Lähde: Energiateollisuus ry):